Tämä on erään talon tarina (joulukuu 2023)
Vuonna 1957 Porin Isojoenrannalla ei ollut vielä kovin montaa taloa. Mutta muutama oli rakenteilla. Laineen Pentti ja Seija haaveilivat omasta tontista, ja ohikulkumatkalla Seija tokaisi, että tuossa olisi meille hyvä talon paikka. Tiedossa oli vielä tontin omistajakin, eräs Vuokko joka asui silloin Saksassa. Kaupat luonnistivat, ja hetkeä myöhemmin osa vanhaa Ruohomaan tilaa vaihtoi omistajaa.
Kului muutama vuosi, ennen kuin taloa päästiin rakentamaan. Arava-lainaa haettiin joka vuosi, ja vihdoin vuonna 1962 laina myönnettiin. Tässä välissä oli jo ehditty hankkimaan mökkitontti Sääksjärveltä, ja rakentamaan sinne mökki. Matka sinne taittui usein polkupyörällä – ja siskoni Eila oli tällöin reilusti alle 10-vuotias! Keväällä 1963 – kun routa oli sulanut – iskivät Vallin Timo ja isä lapiot multaan, ja alkoivat kaivaa viemäreitä. Talo oli muuttovalmis saman vuoden marraskuussa. Isä muistelee, että hänellä oli hyvät palkkamiehet, ja paljon hyvää talkooväkeä. Tarvikkeita haettiin sitä mukaa kun rahaa oli – puulaatikkotehtaalta ja Seikun sahalta sai kuulemma hyvään hintaan ylijäämälautaa.
Isä kävi töissä Rosenlewin Konepajalla, äiti oli postivirkailija. Tehtaan pilli kuului talolle asti. Itse synnyin taloon perheen iltatähtenä vuonna 1972, jolloin siskoni oli jo muuttamassa pois. Omat lapsuusmuistoni ajoittuvat 70-80-luvuille. Minulle koti oli aina kaiken keskus. Muistan, että vieraita kävi paljon ja ovi ei ollut koskaan lukossa. Kaverien kanssa leikittiin pihassa, leikkimökissä kokoontui salaseura. Äiti leipoi paljon.
Pihan ja talon hoito oli äidille ja isälle aina tärkeää. Puutarhasta perunat kerättiin kellariin talvea varten, marjoista tehtiin mehua ja omenoista hilloa. Taloa kunnostettiin tasaiseen tahtiin, talkoovoimin toki. Siihen aikaan tuttavapiiristä löytyi vielä joka asialle osaaja ja tekijä. Kun 2000-luvun alussa perhe päätti luopua kesämökistä, talosta tuli vieläkin tärkeämpi osa vanhempien elämää. Pihaan hankittiin huvimaja ja sisälle takka, talosta tuli samalla sekä asunto että mökki. Omien toiveittensa mukaisesti äiti ja isä saivat vanhanakin asua kotona niin pitkään kuin pystyivät.
Vuosi 2023 toi suuria muutoksia. Toukokuussa isä ilmoitti, että ei enää pysty asumaan yksin isossa talossa – olihan hän jo 92-vuotias. Isä oli onnekas ja sai heti uuden asuinpaikan. Kesän aikana talon irtaimistoa käytiin pikkuhiljaa läpi. Elokuussa seisoimme talon keittiössä ison päätöksen edessä: meneekö talo myyntiin, vai aloitammeko ehkä elämämme isoimman projektin? Menemmekö helpolla ja turvallisesti, vai hulluimman kautta? No, loppu on historiaa.
Kun kaksi täysin rakentamisesta tietämätöntä aloittaa tällasen projektin, tarvitaan hyvä kumppani. Tarvitaan henkilö, jonka osaamiseen ja ehdotuksiin luottaa täysin. Mutta täytyy pystyä luottamaan vielä enemmän – siihen, että päätökset ovat mittasuhteiltaan oikeita, ei liikaa, ei liian vähän. Iso kiitos tästä Tomi Fetula, ja Rakennus Fetulan silloinen tiimi. Vajaassa neljässä kuukaudessa talo koki valtavan muutoksen, mutta säilytti toivottavasti myös vanhaa henkeään. Tekniikan päivityksen lisäksi rakenteet tarkastettiin, ja pinnat uusittiin täysin. En tekisi mitään toisin. Talo on nyt valmis seuraavaan 60 vuoteen.
Jos Oscar-gaalan tyyliin haluaisin kiittää ihan kaikkia, lista olisi valtava. Ja emmehän me edes tiedä tarkalleen, ketä kaikkia tontilla on käynyt. Itse osaan kiittää neuvoista ja hyvästä työstä ainakin Porin Laatuputkea, MMSVP Urakointia ja Porin K-Raudan Saria. Kiitos myös Tuomas R. Kiitos muuttoavusta uusi naapuri Teemu sekä meidän Tommi, ja Markus. Kiitos pitkäjänteisyydestä Isojoenrannan naapureille. Kiitos henkisestä tuesta työkaverit ja serkkuni Mari. Ja siskoni Eila. Ja kaikki te lukuisat ihmiset, keneltä olemme saatu apua ja neuvoja. Isoin kiitos kuuluu kuitenkin Jussille – siitä että lähdit mukaan, ja pysyt mukana.
Tässä oli tämän talon tarina, tähän asti. Niin se taisi kyllä olla enemmän tarina ihmisistä. Projekti jatkuu toki, keväällä siirrytään ulkokuoren ja pihan laittoon. Mutta nyt vedetään henkeä, hyvästellään Emännänpolku, sytytetään takkaan tuli, kotiudutaan ja sisustetaan huolella.