(Maaliskuu 2023) Ensitutustuminen tähän tallinnalaiseen pikkuravintolaan tapahtui lämpimänä kesäpäivänä monta vuotta sitten. Söimme lounaan ulkona, ravintolan pihaan johtavalla pikkukujalla. Ruoka oli hyvää ja viini kylmää, ja muistan jo silloin ihastelleeni sekä ravintolaa itsessään, että myös yhteydessä toimivaa pientä boutique hotellia. Voi kun tällaisen voisi itsekin perustaa! Otin käyntikortin ja se itse asiassa pyöri lompakossani vielä koronapandemian aikana, muistuttaen niistä ajoista, kun vielä matkustettiin.
Itse rakastan pikkuhotelleja, kutsutaan niitä sitten nimellä boutique tai joku muu. Isojen ketjuhotellien väkimäärä ja palveluiden vakiointi kauhistuttaa. Pieni hotelli on aina persoonansa, ja ehkä jostain mukavuuksista voi joutua tinkimään. Toisaalta hotellit ovat usein omistajavetoisia ja palveluun on todella panostettu. Kotona tosin aina joskus kuuluu vieno toive: voidaanko mekin joskus mennä ihan tavalliseen hotelliin…
Maaliskuussa Tallinna nukkuu vielä talviunta. Kadut ovat hiljaisia ja ilma viileä. Silti tämä pikkuhotelli sinnittelee auki, ja sen viidestätoista huoneesta on jopa useampi käytössä. Omistaja soittaa meille vielä matkalla ja varmistelee saapumisaikaa, jotta varmasti tietävät olla paikalla. Saamme ullakkohuoneiston, johon johtaa jyrkät portaat – jyrkät, pitkät portaat. Rakennus on 600 vuotta vanha, ja sitä on kunnioitettu myös huoneiden remontoinnissa. Kaikki tarvittava löytyy, mutta myös paljon vanhaa on säästetty. Modernia tekniikkaakin on, mutta ei hissiä. Tässä hotellissa mieli lepää, tunnelma on kaunis ja rauhallinen.