Aurinkoinen Ranskan Riviera on ollut meillä lomakohteena jo viitisen kertaa ennenkin, mutta kun kaveripariskunta ehdotti lomaa Ranskassa, aika pian tuo suunta alkoi jälleen kutsua. Ensin suunnitelmissa oli Antibes, mutta käytännön syistä majoitus vaihtui viime metreillä Nizzaan. Oikein hyvä sekin.
Nizzassa tekemistä riittää enemmän kuin viikossa ehtii. Tänä vuonna Ranskaa koetteli kesäkuussa ennätyshelteet, itse asiassa lomamme aikana jossain päin Ranskaa mitattiin kuumin yksittäinen lämpötila ikinä. Helle tietysti vähän verotti jaksamista, mutta paljon ehdittiin ja tehtiin. Ensimmäisenä päivänä katsastettiin Massenan aukio, luksusputiikit, ja käveltiin upealla rantakadulla, Promenade des Anglaisilla. Nähtiin Negrescon hotelli, ja palattiin hiljalleen vanhaan kaupunkiin. Illalla suuntana oli satama (Port Lympia), josta löysimme oikein mukavan ruokapaikan (Gigi).
Toinen päivä oli retkipäivä. Alun perin ajatus oli vuokrata auto ja kiertää vuoriston pikkukyliä, mutta saatuamme hyvän taksihinnan päätimme suunnata ainoastaan yhteen kylään. Sen oli pakko olla Saint Paul de Vence, yksi varmasti maailman kauniimmista pikkukylistä, 20 km Nizzasta ylös vuorille. Siellä kiersimme pittoreskeja kujia ja pikku taide- ja käsityöputiikkeja ristiin rastiin. Illalla takaisin Nizzassa jälleen syömään, tällä kertaa elämää sykkivälle ja ravintoloita pursuavalle kävelykadulle, rue Massenalle. Drinkit rannassa, ja nukkumaan.
Nizzassa järjestetään kerran viikossa antiikkitori, mutta valitettavasti se on joka maanantai, ja jäi siksi meiltä väliin. Tarjolla pitäisi olla hyvinkin tasokasta tavaraa ja tinkiminen on lähinnä edellytys. Kolmantena päivänä yritimme korvata antiikkitorin menetystä suuntaamalla jälleen satamaan, jossa kuulemma on ”upea” ulkoilmakirpputori, Puces de Nice. Paikka osoittautui tosi pieneksi, äärimmäisen kalliiksi, ja suuri osa putiikeista oli kiinni. Ei hätää, tästä tuli sitten rantapäivä.
Suuri osa rannoista Nizzan edustalla ovat maksullisia ja kalliita, siksi suuntasimme ensin muutaman kilometrin päähän keskustasta – ja emme olleet ainoita. Onneksi hetken etsinnän jälkeen löytyi ranta, jossa oli tuolit ja varjot neljälle vapaana vielä iltapäivällä. Hinta sielläkin 30 euroa per naama. Rannalla vietimme hyvinkin leppoisasti muutaman tunnin, +25 asteinen vesi viilensi juuri sopivasti, kun ulkoilman mittari näytti lukemaa +35 tai yli. Ja kuten jokainen itseään kunnioittava matkasivusto muistaa mainita: rannat ovat pientä kiveä, jotka upottavat ja ovat tulikuumia – ota uimakengät mukaan (ja sovita ostaessa, että ne ovat riittävän suuret). Illalla syötiin kalaa Garibaldin aukiolla vanhassa kaupungissa.
Seuraavan päivän ohjelmassa oli lisää retkeilyä, lähdettiin junalla Monacoon. Rantarata on kokemus sinällään, paikallisjuna kulkee satoja kilometrejä Välimeren rannikkoa ja pysähtyy toinen toistaan kauniimmissa pikkukylissä. Monacoon on Nizzasta vain 20 minuutin matka, mutta jo sillä välillä on useampi paikka, johon voisi jäädä. Mainittakoon nyt vaikka Villefrance sur Mer ja Ez. Seuraavalla kerralla sitten.
Monaco (tai itse asiassa Monte Carlo) on todella pieni paikka, mutta korkeuserot ovat suuret eli jalan kulkemiseen menee aikaa. Juna-asemalta suuntasimme suoraan kuuluisalle kasinolle, ja helteen uuvuttamina juomapiste oli pakko löytää. Cafe de Parisin terassilla on onneksi aina tilaa – olut on jessuksen kallista, mutta paikka kaunis, ja katseltavaa riittää. Puolessa tunnissa näkee uskomattoman määrän upeita autoja, ihan ”ilmaiseksi”. Tästä käveltiin vielä alas satamaan, autojen ihmettely vaihtui veneiden ihmettelyyn. Rahaa on täällä kyllä paljon, tai ihan liikaa.
Lounaan jälkeen päätimme jättää vastapäisellä kukkulalla olevan Rainierin palatsin väliin – sinne olisi toki päässyt esimerkiksi Monacoa kiertävällä kaupunkijunalla, mutta nyt kuumuus oli liikaa. Viileä suihku ja päiväunet veivät voiton. Illalla lähdettiin vielä Nizzassa Garibaldin aukion suuntaan syömään – illan sankari oli kuitenkin jalkapallo: Ranska pelasi MM-kisojen välierissä Norjaa vastaan ja jokainen ravintola ja baari on ääriään myöten täynnä ihmisiä. Peliä seurattiin jättinäytöiltä ja ei jäänyt edes tällaiselle lajia tuntemattomalle epäselväksi, milloin tuli tai meinasi tulla maali. Kiva kokemus sekin.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja lauantaina oli meidän osaltamme kotiinlähdön aika. Onneksi lento oli vasta illalla, joten meille jäi vielä aikaa kävellä vanhaan kaupunkiin ostoksille. Löysimme kirjoja ja julisteita pullollaan olevan antiikkitorin, josta mukaan tarttuikin pari julistetta. Tästä käveltiin vielä kuuluisalle kukkaistorille (Marché aux Fleurs) Cours Saleya -kadulle. Täällä on tarjolla päivittäin loputon määrä kukkia, vihanneksia, hedelmiä, mausteita ja muita matkamuistoja. Taisi sieltäkin tarttua vielä jotain kassin pohjalle.
Niin sitten vielä se asunto, osoitteessa rue Gioffredo 30. Tämän vuokrasimme Airbnb:n kautta ja tosiaan asunto sijaitsi todella hyvällä paikalla. Talo oli vanha, mutta selvästi hyvin pidetty. Asunnossa oli kaksi makuuhuonetta (toinen koko asunnon levyisellä parvella) ja molemmissa onneksi viilennys – tosin toinen ilmalämpöpumppu kävi kyllä ihan äärirajoilla, ja vettä tuli jo sisällekin. Ulkona oli leveä parveke, ja isoista vanhoista ikkunoista aukesi aivan uskomattoman kaunis maisema suoraan vanhaan kaupunkiin. Sijainti oli rauhallinen, ja paljon kauppoja ja leipomoita oli aivan kulman takana. Samoin julkinen liikenne oli hyvin saavutettavissa, ja vanha kaupunki sekä Massenan aukio lyhyen kävelymatkan päässä. Durandyn asema oli myös lähellä, ja sieltä pääsi lentokentälle. Oikein positiivinen kokemus tämä.
Yleiskommenttina vielä, että julkinen liikenne Nizzassa toimii todella hyvin. Paikallisbusseihin ja raitiovainuun on saatavilla päiväpasseja, ja Lignes Cote d’Azur sovelluksella reitin suunnittelu on vaivatonta. Ilmastointi pelaa, ja pysäkit on merkitty taululla selkeästi. Raitiovaunussa on kolme linjaa. T1 on niistä vanhin, ja sillä pääsee Garibaldin ja Massenan aukioilta ja vanhasta kaupungista kohti rautatieasemaa. Reitti kulkee valtavaa ostosbulevardia, Avenue Jean Médicia pitkin. T2 ja T3 linja kulkevat rannan suuntaisesti, molempien toinen päätepysäkki on satama, Port Lympia. Nämä linjat sukeltavat ydinkeskustan kohdalla maan alle, ja muistuttavat lähinnä siltä osin metroa. T2 menee kätevästi suoraan lentokentälle, molempiin terminaaleihin. Lentokenttälippu (meno-paluu) maksaa 10 euroa, tosin normaalilla päivälipullakin pääsee Grandes Arenas pysäkille asti, aivan lentokentän lähelle. Matka kestää noin 25 minuuttia.
Vajaa viikko on lyhyt aika Nizzan kokoiseen suurkaupunkiin, ja tarkoitus ei ollutkaan ehtiä nähdä kaikkea. Linnakukkulalta on upea maisema koko Enkelten lahdelle, siellä kannattaa käydä. Lisäksi taide on olennainen osa Nizzaa: Matissen ja Marc Chagalin museot ovat upeita, samoin keskustan Modernin taiteen museo MAMAC (joka kylläkin oli nyt suljettu). No ne sitten ensi kerralla – merci, À bientôt, À la prochaine!
