(Kesäkuu 2022) Kahden koronavuoden jälkeen lähdimme jälleen matkaan kohti rakasta Italiaa. Kohteeksi oli valikoitunut Amalfin rannikko Napolin eteläpuolella – se on pitkään ollut to-see -listalla uskomattomien maisemien vuoksi, mutta jotenkin aina jäänyt muiden kohteiden jalkoihin. Nyt kun vietimme sekä 20-vuotis hääpäivää, että molemmat pyöreitä synttärivuosia, ajattelimme satsata miljööseen koko rahalla. Ja no hei, olihan siellä nyt hienoa!
Matkalla lentokentältä pieneen kotikyläämme Maioriin kävi heti selväksi, että jos matkaa on 30 kilometriä, se voi silti tarkoittaa ajassa ihan mitä vaan. Napolin lentokentältä hyppäsimme taksiin ja alkumatka sujui Napoli-Salerno moottoritietä kovinkin sujuvasti, Vesuviuksen rinteitä ihaillen. Mutta sitten vilkku oikeaan, ja ylös vuorenrinnettä, hana auki. Siksakkia suomalaisen silmissä yksikaistaista kärrypolkua 1,2 km korkeuteen ylös, ja 1,2 km korkeudesta alas. Lystiin kului aikaa vajaa tunti, ja paljon äänitorven soittoa. Kävi heti melko selväksi, että auton tai Vespan vuokraus täällä ei tarkoittaisi rentoa ajelua kylästä toiseen kivassa kesäsäässä. Se olisi hikistä hommaa, ja totista touhua. Jäisi ehkä väliin tällä kertaa.
Mutta kun laskeuduimme rallipoluilta kohti meren rantaa, ihana rauha valtasi mielen. Kirkas sininen meri avautui edessämme, rantakadulla käveleskeli ihmisiä ja jylhät vuorenrinteet reunustivat maisemaa. Hotellihuoneen parvekkeelta avautui tämä sama näkymä, ja toiseen suuntaan katsoessa eloisa kävelykatu, jossa oli lukuisia ravintoloita, kahviloita ja pieniä putiikkeja. Kuului iloisia ihmisten ääniä, tervehdyksiä, skootterin pärinää, astioiden kilinää. Olimme Italiassa!
Amalfin rannikko on yleisnimitys koko 40 km pituiselle rannikkoalueelle Salernosta Positanoon. Se sijaitsee lähellä Napolia ja Sorrentoa, niiden eteläpuolella. Alue on ainutlaatuinen ja kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Rantakaistaleelta löytyy lukematon määrä pikkukyliä jylhien vuorien sylissä, sinisen meren rannalla. Värikkäät pikkutalot koristavat heti merenrannasta nousevia vuorenrinteitä ja pienet kujat seuraavat toisiaan. Kuuluisimpia kohteita lienevät itse Amalfi sekä kuvankaunis Positaano, upeita paikkoja molemmat, tosin myös hyvin ruuhkaisia kesäkuukausina. Yhtä kauniita ovat kuitenkin myös pienemmät kylät rannikolla, kuten Maiori, Minori ja Cetara, ja majoitus kannattaa ehdottomasti varata näistä. Väkeä on vähemmän, mutta tunnelmaa senkin edestä. Ravellon kylä on myös käymisen arvoinen, sinne pääsee bussilla Amalfilta.
Meille paras kulkumuoto rannikolla oli laiva: Travelmar liikennöi myös pikkukyliin noin kerran tunnissa, ja matka taittuu ilman ruuhkia. Bussit toki myös kulkevat, mutta lyhytkin matka voi viedä ajallisesti kauan haastavien teiden vuoksi, ja bussit ovat todella täynnä, ja usein myöhässä. Junaa ei tällä alueelle kulje, lähin rautatieasema on Salernossa.
Amalfin rannikon lisäksi muita turistikohteita alueella ovat mm. Caprin kaunis saari sekä Sorrento, Ischian saari ja Pompei. Me emme tällä kertaa näissä vierailleet, koska matkaa kertyy Amalfilta kuitenkin jonkin verran eli olisivat olleet koko päivän reissuja. Caprille toki tehdään ahkeraan laivamatkoja (kaikenlaista yrittäjää löytyy), mutta merenkäynti voi usein estää saarelle pääsyn. Sorrentosta kulkee pika-alukset myös kovemalla tuulella ja matka-aika on vain 30 minuuttia.
Mutta takaisin Maioriin. Ihmiselle tekee joskus hyvää pysähtyä ja rauhoittua. Täällä se onnistuu. Kylä oli pieni – mutta riittävän suuri, jotta aika kului huomaamatta. Matkaoppaassa puhuttiin, että kylä on pittoreski – maalauksellinen, kuvauksellinen – ja onhan se. Tuo määritelmä taitaa tarkoittaa sopivaa sekoitusta ikivanhaa, mutta hyvin ylläpidettyä ja hoidettua ympäristöä. Pieniä kujia löytyi toinen toistensa jälkeen, niillä kauniita yksityiskohtia, portaita, kukkasia. Mutta ennen kaikkea sitä oikeaa elämää, oikeita ihmisiä, pyykkinaruja, kauppakasseja, ei vain turisteja. Kävelykadulla ihmiset kohtaavat, tekevät ostoksia, vaihtavat kuulumisia. Juovat kahvia, lukevat lehtiä. Rannalla voi pulahtaa virkistävään meriveteen. Dolce far niente – suloinen joutilaisuus – tarttuu hyvin pian.
Keskipäivän kuumuus on todella tukahduttavaa. Täällä siestaa vietetään iltapäivällä useamman tunnin, ja se on myös turistille suotavaa. Kaupat ja ravintolat sulkeutuvat ja ihmiset pakenevat sisätiloihin päivän kuumimmiksi tunneiksi. Kaupat avaavat uudelleen noin viiden maissa, ja putiikeista voi tuliaisiksi ostaa vaikka keramiikkaa, sitruunatuotteita, mausteita tai oliiviöljyä. Myös pieniä hyvätasoisia vaateliikkeitä löytyy joka kylästä, ja kenkäkauppoja! Kaikki tuotteet ovat paikallisia tai ainakin italialaisia, tuontitavaraa ei löydy.
Illan tullen pimeys laskeutuu kylän ylle, mutta lämpö ei kuitenkaan katoa. Tuhannet valot syttyvät vuorien rinteille, sielläkin asutaan. Kuin tuikkivat tähdet ja helminauhat valot koristavat vuoria. Ihmiset lähtevät ulos, ravintoloihin. Terasseilla riittää kuhinaa ja valkosipulin, äyriäisten ja viinin tuoksu leviää ilmaan. Illalla syödään hyvin, usein jopa neljä ruokalajia, mutta vähempikin on toki sallittua. Antipasti, Primi, Secondi, Dolci – valitse yksi tai kaikki! Ruoka ja juoma on hyvää kaikkialla, oli sitten hienompi ravintola tai normaali kuppila: pastaa, pizzoja, kalaa, äyriäisiä ja hyvää viiniä. Proseccoa, grappaa. Jälkiruokia. Ai että!
Italialainen elämänmeno on letkeää, hyväntuulista. He rakastavat perhettä ja juhlia, sekä kaikkea kaunista. Pienemmästäkin syystä puetaan juhlamekko päälle ja lähdetään ulos viettämään aikaa koko perheen kera. Lahjoja annetaan paljon. Niin ja ilotulitus kuuluu aina asiaan.
Kiitos Italia, että muistutit taas näistä asioista. Ci vediamo!
Ruokajuttuja matkaltamme lisää löydät täältä: Eat Italian – ruokamuistoja Amalfin rannikolta 2022