Lokakuu 2022 – Lähdimme tuon pienen ja vehreän saarivaltion valloituksen juuri lokakuussa, joka on kuulemma siellä sateisin kuukausi. Paljon sanottu paikasta, jossa sataa aina. Meitä sää kuitenkin kohteli hyvin; saimme osaksemme aurinkoa, tuulta ja kuulaita syyspäiviä. Toki myös reilusti sadetta, mutta vain hetkellisesti. Dublin on oiva kaupunkikohde milloin vaan, sieltä löytyy tekemistä niin sisältä kuin ulkoakin. Lämmin takki tosin mukaan, meren rannalla tuulee. Tässä meidän muistojamme kolmen päivän minilomalta:
Dublinista olimme kuulleet vain hyvää. Ensimmäinen asia mitä kaikki kertoivat, oli ihmisten ystävällisyys. Ja se on niin totta. Paikallisten loputon ystävällisyys ja auttavaisuus on silmiinpistävää, ja se tulee suoraan sydämestä, vilpittömästi. Ihmiset ovat rentoja ja iloisia, vaikka ajat olisivat haastavia. Juttuun tulee helposti ja yhden taksimatkan aikana voi jo ystävystyä kuljettajan kanssa! Irlantilaiset ovat ylpeitä maastaan ja historiastaan – ja ehdottoman tärkeää on muistaa, että he eivät ole minkään mittapuun mukaan brittejä – he ovat irlantilaisia!
Toinen ilmeinen asia Dublinin kävijöiden mielessä tuntui olevat pubikulttuuri ja elävä musiikki. No niin totta sekin. Pubeja on keskustassa todella paljon, ja niissä kaikissa on todella paljon väkeä! Pubien julkisivut ovat taidetta sinänsä, niiden juuret ovat pitkällä historiassa ja seinät nähneet paljon elämää. Pubeissa on lähes poikkeuksetta myös elävää musiikkia, esiintyjät ovat taitavia ja ohjelmisto vaihtelee irlantilaisesta kansanmusiikista tuttuihin coverbiiseihin. Yhteislaulu ja tanssiaskeleet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, ilmapiiri ei jätä ketään kylmäksi. Kielen kantoja voi vetreyttää tuopilla olutta tai mukavalla viskillä – paikallisia kaikki, tietenkin.
Mutta – asiaan! Dublinin suosituimpia käyntikohteita lienevät oluenvalmistuksen ohella viskitislaamot. Viskin teolla on vehreällä saarella pitkä historia 1700-luvulta asti, ja edelleen viskiä tehdään paljon. Irlantilaisen viskin historia on samalla Irlannin historiaa – sitä leimaa hyvät ja huonot vuodet, sota, kieltolaki ja uusi nousu. Irlantilainen viski sai huonon maineen USA:n kieltolain aikana, kun pontikkaa myytiin salaa irkkuviskin nimellä. Edelleen irlantilainen viski ei ole niin suosittua maailmalla kuin esimerkiksi naapurinsa Skotlannin vastaava tuotos. Viskiä tehdään kuitenkin ylpeydellä ja itse asiassa todella paljon. Dublinista viskivalmistusta löytyy myös pienien tislaamoiden toimesta, mutta kaksi tuottajaa on ylitse muiden, Teeling ja Jamesons. Molempien juuret ovat syvällä Dublinissa, mutta tilanpuute on pakottanut yritykset siirtämään tuotantonsa kaupungin ulkopuolelle. Teelingilla on edelleen pienimuotoista valmistusta myös Dublinissa, Jamesonilla on kaupungissa pelkkä vierailukeskus.
Teeling on ehkä suurelle yleisölle tuntemattomampi, mutta Irlannissa todella suosittu viskimerkki. Tislaamo sijaitsee kaupungin keskustan tuntumassa, mukavassa naapurustossa, Newmarketilla. Vierailukeskus on pienehkö, mutta siellä pääsee näkemään oikeaa viskinvalmistusta, ei vain kuvia.
Tislaamossa komeilevat työn touhussa Teelingin tyttärien mukaan nimetyt kupariset tislepannut: Alison, Natalie ja Rebecca. Yläkerrassa Teelingin suvun nykyjohto kehittää uusia makuja ja kouluttaa uusia osaajia. Opimme että kypsytysvaiheessa erilaiset tynnyrit antavat viskille makuvivahteita riippuen siitä mitä tynnyrissä on aikaisemmin säilytetty – vaikkapa rommia, portviiniä tai punaviiniä. Viskiä myös siirretään ikääntymisen aikana tynnyristä toiseen eri makuyhdistelmien löytämiseksi. Tislaamon kaupasta kotiin saa ostaa pieneränä valmistettuja eriä, joita ei myydä muualla.
Jamesons on puolestaan iso viskimerkki, tai ainakin kansainvälisesti tunnetumpi kuin Teeling. Tuotantoa heillä ei enää Dublinissa ole, mutta Bow Streetin vierailukeskus joen pohjoispuolella vetää silti paljon väkeä. Se on toki vierailemisen arvoinen – vierailukierros on huolella nykytekniikalla järjestetty ja lopuksi pääsee myös maistamaan erilaisia viskejä. Samoin kuin Teelingillä heilläkin kaupasta löytyy hyvä määrä erikoisviskejä. Liput kannattaa ostaa etukäteen, koska Jamesons tuntuu olevan isompien ryhmien suosiossa.
Viskin ohella tietysti myös olut virtaa irlantilaisten veressä. Tunnetuin merkki on luonnollisesti Guinness ja se on osa myös Dublinin katukuvaa. Tuota tummaa paksuvaahtoista olutta juodaan pubeissa runsaasti, ja myös Guinnessin vierailukeskus löytyy Dublinin keskustan tuntumasta, vanhalta tehdasalueelta.
Jos Teelingin vierailukeskus oli pieni ja sympaattinen, Guinness on aivan jotain muuta. Valtava rakennus pitää sisällään kahdeksan kerrosta kertomusta oluen valmistuksesta ja Guinnessin historiasta. Tarina on toteutettu kuvin, videoin, äänin ja värein – menoa ja meininkiä sekä väkeä riittää, vähän kuin huvipuistossa olisi. Kierros päätyy ansaitusti yläkerran näköalabaariin, tuopin ääreen luonnollisesti. Näkemisen arvoinen paikka, mutta en ehkä koko päivää täällä viettäisi.
Irlantilaiset muistuttavat suomalaisia monessa asiassa, itse asiassa meillä on kuulemma muutama prosentti samaa DNA perimää. Ruoka on yksi asia, joka meitä yhdistää – hyvässä ja pahassa. Perinteinen irlantilainen ruoka on tuhtia ja raaka-aineet ovat hyvin pelkistettyjä: perunaa, kaalia, lihaa.
Tunnetuin ruoka lienee boxty, joka on perunasta tehty pannukakku. Boxty syödään lihakastikkeen tai muiden lisäkkeiden kera. Gallaghers Boxty House Temple Barissa lienee yksi tunnetuimpia ja vanhimpia boxty-ravintoloita. Erilaiset padat ja piiraat ovat myös suosiossa, ja toki fish&chips. Pubiruokaa siis parhaimmillaan. Vaikka Irlantia ei ehkä varsinaisesti tunneta gourmet maana, toki Dublinin kokoisessa kaupungissa löytyy ravintoloita ihan joka makuun. Ainakin me saimme joka paikassa todella hyvää ruokaa.
Kaupungin keskusta levittäytyy kauniisti Liffey-joen molemmille rannoille, ja tarjoaa loputtomasti katseltavaa. Trinity College ja sen kampus hallitsevat Dublinin katukuvaa joen eteläpuolella. Yliopisto-opiskelijat ja turistit kiertävät aluetta sulassa sovussa. Mieleen tulee Oxfordin parhaat poliisisarjat, ja myös erehdyttäväsi Harry Potterin kuvauspaikat – viimeistään kun pääsee sisään vanhaan kirjastoon, Old Library. Siellä on hengästyttävä määrä vanhaa kirjallisuutta, ja hyllymetrit jatkuvat ylöspäin korkeuksiin. Nähtävä on myös historiallinen Book of Kells.
Temple Bar on varmasti Dublinin kuuluisin kaupunginosa. Sijainniltaan Temple Bar on aivan kaupungin keskustassa, ja sinne on keskittynyt paljon yöelämää ja juhlahumua. Lyhyt kadunpätkä ja sitä ympäröivät korttelit kokoavat yhteen valtavan määrän väkeä, ja baarit ja kadut ovat ääriään myöten täynnä. Täällä kannattaa poiketa ja valokuvata tuo kaunis punaseinäinen Temple Bar pubi. Jos varaat hotellin täältä niin muista pyytää hiljainen huone. Niin tai jos olet itse bile-hile niin ei sitten tarvitse.
Keskustassa löytyy paljon ostosmahdollisuuksia, jos sellainen kiinnostaa. Joen eteläpuolella Grafton Street edustaa fiininpää ostosmakua, Brown Thomas tavaratalo ja useat luksusliikkeet sijaitsevat siellä. St. Stephen’s Green -puistoalue sijaitsee Grafton Streetin päässä ja tarjoaa oikean keitaan hyvinkin hektisen kaupunkielämän keskelle. Kävely valtavien puiden ja lampien lomassa rentouttaa kummasti.
Liffeyn pohjoispuolella aukeaa Dublinin isoin pääkatu, O’Connel Street, jossa on paljon katseltavaa ja myös edullisempia liikkeitä. Katua komistaa Dublinin yksi maamerkki, valtava teräksinen pylväs, Spire of Dublin. Sen kulmalta voi vaikka kurvata Henry Streetille, jossa lisää putiikkeja ja tavarataloja.
Mitä jäi näkemättä? Kolme päivää Dublinissa hurahtaa siivillä, ja jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme ehdottomasti ottaneet junan alle ja vierailleet Dublinin ympäristön merenrantakaupungeissa. Se olisi tasapainottanut kaupungin melko hektistä elämänmenoa mukavasti. Kiva olisi myös nähdä kaupunki kesällä, kun ulkoterassit ovat auki. Ehkä myös visiitti kannattaa ajoittaa ainakin osittain arkipäiville, koska viikonloput ovat tosi ruuhkaisia. Eiku reissuun!
Vielä loppuun muutama kuvamuisto:
